Tämä viikko on ollut aivan loistava. Ehkä sen saatto jo huomata otsikostakin, kun rupes oikeen runosuoni sykkimään.. Ollaan tällä viikolla tehty niin monia hauskoja juttuja vanhusten kanssa, että vaikea sanoa milloin ei olisi ollut hauskaa. Tässä muutama kuva mitä kaikkea ollaan touhattu:
Raskaan sarjan tuolijumppaa, kilon painot molemmissa jaloissa.. mutta kyllä nousi jalat korkealle!
Jumpan päätteeksi pelattiin vähän tennistä ilmapallolla 😀
Ryhmä lastentarhasta tuli vanhusten kanssa askartelemaan pöllöjä!
Tässä lopputuloksia, upeita pöllöjä saivat vanhat ja nuoret yhdessä aikaan 🙂
Näiden lisäksi ollaan pidetty laulutuokio, jossa mää sitten lopuksi lauloin pari biisiä suomeksi ja voi että ku mummat ja paapat tykkäs! Kukaanhan ei ymmärtäny sanaakaan mitä lauloin, mutta sillä ei tuntunu olevan merkitystä. Olivat vain innoissaan kun saivat kokea jotain aivan uutta.
Eilen sitten saatiin idea, että hei miksei kokkailtais jotain vanhusten kanssa omenista, kun niitä tuntui olevan jokaisella kotona niin paljon. Laitettiin kannettava liesi pöydän keskelle ja tehtiin ehkä maailman parasta ”omenakeitosta” mitä tiedän. Saksaksi sitä sanottiin nimellä ”Apfelkompott”, mutta en tiiä mitä se olis sitte suomeksi, kun hilloa se ei ole.
Kuorittiin ja pilkottiin vanhusten kanssa yhdessä omenat ja laitettiin ne kattilaan. Lisäksi vähän sitruunamehua ja vettä. Sitten mukaan pari kanelitankoa, tähtianista ja mausteneilikoita ja kansi päälle. 20 minuutin päästä koko osastolla (oikeastaan koko talossa) tuoksui meidän keitokset ja oli kyllä niin hyvän makusta, että pakko tehdä tuota myös jatkossa kotona! Vanhukset tykkäs kovasti, kun saivat syödä itse tekemäänsä Apfelkompottia.
Eilinen päivä oli muutenkin super, koska illalla menin käymään yhdellä toisella vanhainkodilla seminaarissa, jossa käsiteltiin validaatiota. Seminaari oli todella mielenkiintoinen ja tuntui, että opin valtavasti uutta dementiaa sairastavien ihmisten kohtaamisesta ja heidän kanssaan kommunikoinnista. Kuinka tärkeää on tunnistaa ja ymmärtää dementiaa sairastavan vanhuksen kokemia tunteita erilaisissa tilanteissa. Miten monet dementiaa sairastavat vanhukset tuntevat menettäneensä jotakin, mutta eivät tiedä mitä. He tällöin usein etsivät tätä kadonnutta, ja sitten nähdessään esimerkiksi toisen asukkaan käsilaukun, tuntevat he sillä hetkellä löytäneensä sen, mitä he etsivät. Sen hetken vanhus on tyytyväinen, kunnes taas jonkin ajan päästä tulee se tunne, että jotakin puuttuu. Ehkä se ei ollutkaan tämä laukku, mikä minulta puuttuu, ehkä se oli jotakin muuta. Täytyy taas lähteä etsimään. Seminaari herätti niin paljon ajatuksia, että uskon palaavani tähän aiheeseen vielä tarkemmin myöhemmin..
Tänään käytiin muutaman vanhuksen kanssa markkinoilla ja sen jälkeen vielä pitkällä kävelylenkillä. Huomenna luvassa on lauantain kunniaksi aamiainen alakerran kahviossa yhden osaston asukkaille. Koristellaan kahvio ohjaajani kanssa syksyn värein ja katetaan pöydät valmiiksi. Sitten kahdeksan jälkeen haetaan asukkaita aamiaiselle. Aamiaisen lomassa ajateltiin vähän tietovisailla.
Tää viikko on siis pitäny sisällään kaikenlaista viriketoimintaa ja viikko on menny aivan hullun nopeasti (onneksi :D).. Ens viikolla onkin sitten vaan neljä päivää töitä ja perjantaina suuntaan kohti Frankfurttia, kun kulta tulee vierailulle! <3
Pakko vielä laittaa tänne loppukevennykseksi kuva Sarahista.. kuva otettu kesken prinsessaleikkien.. 
Tschsüss!
Tervehdys Moodle-opetuksen kehittämiskoulutuksesta Treelta. Hyvä päivä oli! Kaikkea hyvää sinne, ihania kuvia vanhuksista ja mukavista hetkistä tässä, ollaan ylpeitä sinusta!!