Näin vain on hurahtanu kolme kuukautta Saksanmaalla. Täytyy sanoa että aivan helppoa ei oo aika täällä ollut, mutta todella antoisaa! Viimeiset viikot työharjoittelussa menivät nopeasti jouluisissa tunnelmissa. Harvasen päivä on ollut jonkinlaista jouluista ohjelmaa, joulujuhlaa, joulumarkkinoilla käyntia sun muuta. Joululauluja olen saanut laulaa kyllä aivan sydämeni kyllyydestä ja Glühweinia on tullut nautittua tarpeeksi.
Sain uskomattoman hyvää palautetta vanhuksilta, ohjaajiltani ja vanhainkodin johtajilta, ja he myös hemmottelivat minua ihanilla lahjoilla. Eräs ihana paappa oli kirjoittanut minulle henkilökohtaisen kirjeen, jossa hän kiitti minua kaikesta ja toivotti minulle kaikkea hyvää. Ohjaajiltani sain hopeisen rannekorun ja vanhainkodin johtajilta kaulakorun. Johtaja oli myös oikein vartavasten kirjoittanut minun palautteeni englanniksi, jotta opettajien ja muiden Suomessa olisi helpompaa ymmärtää.
Olen oppinut tämän harjoittelun aikana niin paljon, että sitä on hyvin hankala vielä edes ymmärtää. Tulen varmasti ikävöimään Am Adenauerparkin sydämellistä väkeä. Hyvästit olivat haikeat, mutta onneksi voin aina tulla täällä käymään. Palautteeni viimeisessä lauseessa lukee, että: ”Meidän ovi on aina avoinna”.