Kohta on toinen viikko lopuillaan täällä saksanmaalla. Välillä tympii, välillä ei.. Vähän on havaittavissa sellaista tunteiden vuoristorataa. Harjoittelupaikassani olen huomannut, että työntekijöiden välisissä suhteissa olisi paljonkin parannettavan varaa. Hoitajien välisiä ristiriitoja ei selvitetä kasvotusten, vaan ongelmia puidaan ainoastaan selän takana. Tämähän ei ole yhtään epätavallista meillä Suomessakaan, mutta jotenkin olisin toivonut, että täällä ei tarvitsisi murehtia sellaisesta. Yritänkin olla kovin puolueeton, enkä lähde mukaan jauhamiseen.
Paistaa se aurinko kuitenkin risukasaankin: tänään on ollut vapaapäivä, koska on ”Tag der Deutschen Einheit” eli Saksan yhtenäisyyspäivä. Tän päivän oon ottanu rennosti vaan olemalla ja skypettelemällä kavereiden kanssa. Huomenna sitten vielä jaksaa muutamaksi tunniksi mennä oppimaan, ennen kuin pääsee viikonlopun viettoon. Ensi viikkokin menee vielä hoitotyön merkeissä, toivottavasti silloin on luvassa vähän vähemmän draamaa työntekijöiden kesken.
Oon kyllä myös niin onnellinen, että mulla on täällä niin hyvä hostperhe, jolle voin purkaa hyviä ja huonoja tuntoja. Tytöt, Sheila ja hyvä ruoka (ja juoma tietenkin) saa mut aina paremmalle tuulelle vaikka tapahtus mitä 🙂
Sarah mun pieni monsteri 🙂
Lemppariruokaa täällä Saksassa: Lachsnudeln!